Polttarit, check!

Jännittynyt morsian, kun ovesta pelmahti kaasot lauantai aamuna lista kädessään tavaroista, mitä päivän aikana tarvitaan! 

Suurinta päänvaivaa aiheutti todellakin tuo "emäntämäinen" vaatetus... :D Mitä tämäkin sitten tarkoittaa ;) No meikäläinen vikkelänä jännityksestä heitin vain äkkiä ensimmäisenä käteen osuvat kamat kassiin ja sitten hetken saimmekin pyöritellä peukaloita ennenkuin meillä oli lupa lähteä matkaan.

Minne sitten suuntasimme oli hieman hakusessa kumpaisella kaasollakin... Takapenkiltä vain kuuluu, että en mäkää oikein tarkalleen tiedä, mihin mennään. Tuosta rakennuksesta mennään ohi, EIKU siinä onkin kääntyvien kaista, jolle meidän pitää päästä. :D No sitten löysimme jo sentään oikean "alueen", kunnes ajoimme ohi. Meikäläinen sitten pelkääjän paikalta huutelen, että jos ollaan kiipeilemään menossa, niin sitten ei muuta kuin u-käännös ja ajetaan tuon rakennuksen parkkikselle. :D 

Ihanat kaasot, suunta hukassa ;) <3

Päädyimme siis heti aamusta boulderoimaan. Kerran aiemmin olen ollut ja on muuten hauskaa, mutta raskasta puuhaa! Hiki tulee ja hengästyy, vaikka eihän tuo nyt niin rankalta näytä ;)

Paikan ulkopuolella sitten paljastuukin, että olemme viettämässä oikeastaan tupareita täällä boulderointi mestassa. :D Paikan varaaja oli reteesti ilmoittanut puhelimessa varaavansa tilan tupareita varten ja oli kuulemma puhelimessa hieman langan toisessa päässä ihmetelty, että tuparit tosiaan järjestätte? :D :D Kyseli sentään sitten lähtiessämme, että tulihan kaikki kamat mukaan. 

Tulihan sitä muutama rata suoritettua oikeaoppisesti voittajana ;)

Kaksarit kunniaan ;)

Täältä lähtiessämme sitten koko porukka pukeutui vanhan ajan emänniksi ja minä sain kunniakseni kantaa kaulinta! 




Muutama joukon emäntä matkalla jostain kohteesta toiseen...

Päivän teemana oli erilaisten vihjeiden perusteella morsiamen suunnistaa erinäisistä paikoista toisiin. Oli polttariporukka mukavasti saanut tuotua partioharrastuksen mukaan tähän päivään! :)



Ensimmäisenä olikin valokuvasuunnistusta! Eipä muuten koskaan tule katsottua noin tarkkaan ympärilleen, kun kaupungilla kulkee, mutta tämä morsia hoiti homman kotiin...

Sitten olikin aika täyttää masuja!

Ruokailun jälkeen skumppapullo auki Aurajoen varressa ja pidettiin esittelykierros. Paljon oli porukassa toisilleen ventovieraita, joten morsian esitteli jokaisen kunniajäsenen tietysti lyhyesti ja ytimekkäästi, kuten tapoihin kuuluu! ;)

Tämän rennon hetkisen jälkeen seurasikin koko päivän niin sanotusti hikea aiheuttavin ja raskain osuus, nimittäin tämä! Yritä sitten muodostaa sanoja, kun heittävät pöytään tuommoisia eriskummallisia kirjaimia... No eihän se vastauskaan sitten loppujen lopuksi eden ollut 100% suomen kieltä.. HUOH :D

Aikani pähkäiltyäni kuitenkin löysin loogisen vastauksen kuitenkin pienellä haparoinnilla, sillä eihän minulla ollut ihan selkeää visiota miten kyseinen sana kirjoitetaan :D MUTTA seuraava määränpää kuitenkin selvisi. Ja ei muuta kuin heittämään kaivaan aviotoiveita. 

Toiveet lähteessä ja seuraava vihje kädessä matka jatkui!

Vihjeiden saattelemana sekä jätkinhimoisena joukkona suunnistimme kohti Kauppatoria. Vuorossa oli hankkia pitkän avioliiton salaisuuksia. Tässä koonti niistä. P.S. eräs ihana mies pääsi kunnolla vauhtiin... Muistakaahan, että ei sitten oteta sulhoksi tai ainakaan aviomieheksi moottorinnussijoita ;)

Kyllä torilla tapahtui kyseisenä lauantaina, kun saimme poliisit soittaa erään miehen avuksi. Hän sitten kuitenkin päätti Kauppatorilla kieriskelyn sijaan lähteä polkemaan pyörällään bussien sekaan... No seuraavassa risteyksessä sitten istuskentelikin "liikenteenohjaajana" pyörätuolissa oleva setä kipsi jalassa, ehkä sievoisissa tunnelmissa... :D Tästä yhteenotosta saattaa kenties löytyä jopa videota Youtuben puolelta, kun erään nuoret miehenalut kuvasivat tämän... 

Seuraavaksi oli vuorossa hyppiä narua lapsuuden lorujen parissa ja no niinhän siinä sitten kävi, että sulho ainakin nimen perusteella menee vaihtoon, kuten kaikki muutkin suunnitelmat.. :D Lapsiakin on odotettavissa kahdeksan kappaletta..

Näiden kultaisten muistojen perusteella suuntasimmekin Paavo Nurmi -stadionille, missä on kyseinen kulta tullut voitettua! No minullehan kaikki sanoivat, että se on sitten 150m juoksu, kun on semmoinen mestaruun tullut voitettua. Meikäläinen sitten potkin kengät jalasta ja sukkahousut jalasta keskellä kirkasta päivää. Ja lähden juoksemaan ihana kaulin kädessä kyseistä matkaa. Maaliin asti viiletin menemään, kunnes minulle kerrotaan sen olevan pelkkä vitsi.. No minä luonnollisesti kuuliaisesti tottelin!

Seuraavaksi olikin vuorossa sokkoleikki, missä polttariporukan jäsenet olivat tuoneet mukanaan jonkun esineen, joka yhdisti meidät toisiimme.

Luonnollisesti tämän jälkeen oli tietysti olennaista arvata, kehen nämä asiat liittyivät ja miten.. Kyllä eräiden esineiden kohdalla tuli pohdittua hetki, jos toinenkin. Erityisesti, kun aluksi käskettiin ainoastaan yhdistämään oikeaan ihmiseen. Tämän jälkeen vasta miksi juuri kyseiseen ihmiseen. Sieltä löytyi muun muassa kondomeita (opinnäytetyö), leikekirja (ahh ihanat teinivuodet), hoitotakki, viinipullo (iha dokattavaa punkkuu), ananas jne. 

Pikkuhiljaa suuntasimme kohti illan tukikohtaa jälleen kerran suunnistuksen periaattella. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuvien perusteella vaan äänitallenteen ;)

Sitten olikin aika suorittaa kätevä vaimo -tutkinnon sekä teoria että käytänön osuus. 

On se tarkkaa puuhaa ystäväiseni! 

Morsiussaunassa teimmekin sitten yhden sun toisen "taian" ja meikäläinen sitten puhdistui täysin sekä muutuin totaalisen hedelmälliseksi ;) Ei siis muuta kuin saamaan ne ihanat kahdeksan lasta. :D Saunasta ulostautui hyväntuulinen morsian, joten tämän lempeyden tulisi kuulemma jatkua myös vaimona. 

Iltamme suuntasi kohti yökerhoa, jossa sitten vauhdikkaimmat reivasivat pilkkuun asti! :) 

KIITOS MILJOONASTI MAHTAVASTA PÄIVÄSTÄ VIELÄ KERRAN!!! <3 päivä oli kaikkea mitä olin toivonut ja vielä enemmän. Ei typerää nolaamista, vaan yhdessä tekemistä ja olemista. PUSS rakkaat ekoshitit<3 (näinkin ihanasti meistä kaupungilla keskustelivat)

P.S. Kuvien käyttö kielletty

Pukuloistoa

Oi tuo ihanainen perjantai! Sain vetää pukuni päälleni noin 9kk tauon jälkeen. Oli kyllä mekko juuri sellainen kuin muistinkin. Onnekseni en ole missään vaiheessa epäillyt valintaani, vaikka kauniisiin ja upeisiin mekkoihin tuleekin törmättyä tuon tuosta. Piiitkästä aikaa sain ihan tarkkoja muistikuvia verkkokalvoilleni mekosta, eikä tarvitse taas hetkeen palata noihin tärähtäneisiin puhelimella otettuihin kuviin. 

Hauskaa kyllä, kehoitin mukaan tulevaa kaasoani ottamaan kameran mukaan, jotta saan sitten yön pimeinä tunteina pällistellä tarkkoja kuvia. Aamulla sitten vielä muistutteli, että ota kamera mukaan! :) Noooooo, kuinkas sitten kävikään..? Kamera luonnollisesti jäi kotiin. :D Hetkellisen pettymyksen jälkeen oli suu taas hymyssä ja vannotin kaason ottamaan tarkkoja kuvia sitten puhelimella. :D Bridezilla kohtaus lähestyi. No ei olisi tarvinnut huolestua, sillä nyt on sitten laadukkaita kuvia ja PALJON! 

Sopi muuten Etsystä tilaamani vyö täydellisesti mekkooni! Jippii, taas yksi huoli vähemmän. :)

Sitten toiseen perjantain ilouutiseen, joka on ehkä vielä minun omaa sovitustani suurempi. Nimittäin nyt löytyi toisellekkin kaasolle mekko, JEEEE! Tätä päivää on suoraan sanottuna odotettu. ;D Saimme kuitenkin tilanteeseen sopien muutamat rytmihäiriöt kokea, kun kaupan ainut oikeankokoinen mekko olikin rikki. Siinä sitten selviteltiin, että löytyisikö kyseisetä mekkoa, jostain muusta Suomen liikkeestä. Jouduimme lähtemään liikkeestä epätietoisina, mutta kerrankin onni oli meidän puolellamme ja kaasolle tuli soitto, että mekko on tilattu hänelle ja lähetetään matkaan! WUHUU! :) Minulla on kaksi upeaa kaasoa rinnallani, jotka myös näyttävät upeilta mekoissaan! :) pus <3

Ja taas mennään..

Nyt on hieman hääbisnekset edenneet täällä osoitteessa, vihdoin! :D Toviksi jo ehdinkin säikähtää, että eikö enää hommat luista ja asiat etene..

Vapun tienoilla sitten aloin vainoamaan niin juhlapaikkaa, morsiusmekkoliikettä sekä seurakuntaakin. Ja jippii kaikista on viimeistään eilen saanut iloisia uutisia!

Seurakunnalta lähdin kyselemään, milloin mahtaa tulla selvyyteen kuka onnekas meidät vihkii. Samalla saimme tiedon myös kanttorista, joten ei muuta kuin vainoamaan meikäläisen toiveiden kanssa! Marsseissa olen nimittäin melkoisen jääräpää, nirso ja yksitoikkoinen. :D

Haluan ehdottomasti Johann Pachelbel - Canon in D. Mikään muu ei nappaa ei tärppää samalla tavalla. Tässä herkistyn joka himskutin kerta, kun päräytän soimaan.

Onko sillä väliä, että sama marssi soi sekä sisääntulossa että ulosmentäessä? 

Haluan, että sisääntullessa marssi alkaa alusta, jossa onkin rauhallisempi rytmi. Sitten ulosmentäessä saisi kanttori aloittaa kesken kappaleen kohdasta joka on hitusen menevämpi. :)

Häämekkoani pääsen taas sovittelemaan ja ihailemaan puolen reippaan puolen vuoden taon jälkeen tulevana perjantaina! IIKS! Ei muuta kuin kaikki helyt ja kengät mukaan ja pällistelemään itteäni peilistä! Ja mikä parasta, myös ihana mekkoa ei-nähnyt kaasoni pääsee mukaani! :)

Sitä kyllä joka himskutin päivä kuolaa kuvia puhelimen näytöltä, että koska koska.... Nyt sitten tällä visiitillä vähän parempi laatuisia kuviakin, kiitos! ;D

Vielä kolmannen asian tarkistin juhlapaikalta ja saamme toivomamme kukat heidän puolestaan ruokapöytiin (kuuluvat sopimukseen!) JEEE! Minulle on alusti asti ollut selvää, että morsiusharsoa sen pitää olla ja nyt sitten sain selvyyden ettei meidän tarvitse löystää lompuukin nyörejä pöytäkukkien vuoksi.

Tässä teille meikäläisen inspiraatiokuva pöytäkoristeluihin!