Polttarit, check!

Jännittynyt morsian, kun ovesta pelmahti kaasot lauantai aamuna lista kädessään tavaroista, mitä päivän aikana tarvitaan! 

Suurinta päänvaivaa aiheutti todellakin tuo "emäntämäinen" vaatetus... :D Mitä tämäkin sitten tarkoittaa ;) No meikäläinen vikkelänä jännityksestä heitin vain äkkiä ensimmäisenä käteen osuvat kamat kassiin ja sitten hetken saimmekin pyöritellä peukaloita ennenkuin meillä oli lupa lähteä matkaan.

Minne sitten suuntasimme oli hieman hakusessa kumpaisella kaasollakin... Takapenkiltä vain kuuluu, että en mäkää oikein tarkalleen tiedä, mihin mennään. Tuosta rakennuksesta mennään ohi, EIKU siinä onkin kääntyvien kaista, jolle meidän pitää päästä. :D No sitten löysimme jo sentään oikean "alueen", kunnes ajoimme ohi. Meikäläinen sitten pelkääjän paikalta huutelen, että jos ollaan kiipeilemään menossa, niin sitten ei muuta kuin u-käännös ja ajetaan tuon rakennuksen parkkikselle. :D 

Ihanat kaasot, suunta hukassa ;) <3

Päädyimme siis heti aamusta boulderoimaan. Kerran aiemmin olen ollut ja on muuten hauskaa, mutta raskasta puuhaa! Hiki tulee ja hengästyy, vaikka eihän tuo nyt niin rankalta näytä ;)

Paikan ulkopuolella sitten paljastuukin, että olemme viettämässä oikeastaan tupareita täällä boulderointi mestassa. :D Paikan varaaja oli reteesti ilmoittanut puhelimessa varaavansa tilan tupareita varten ja oli kuulemma puhelimessa hieman langan toisessa päässä ihmetelty, että tuparit tosiaan järjestätte? :D :D Kyseli sentään sitten lähtiessämme, että tulihan kaikki kamat mukaan. 

Tulihan sitä muutama rata suoritettua oikeaoppisesti voittajana ;)

Kaksarit kunniaan ;)

Täältä lähtiessämme sitten koko porukka pukeutui vanhan ajan emänniksi ja minä sain kunniakseni kantaa kaulinta! 




Muutama joukon emäntä matkalla jostain kohteesta toiseen...

Päivän teemana oli erilaisten vihjeiden perusteella morsiamen suunnistaa erinäisistä paikoista toisiin. Oli polttariporukka mukavasti saanut tuotua partioharrastuksen mukaan tähän päivään! :)



Ensimmäisenä olikin valokuvasuunnistusta! Eipä muuten koskaan tule katsottua noin tarkkaan ympärilleen, kun kaupungilla kulkee, mutta tämä morsia hoiti homman kotiin...

Sitten olikin aika täyttää masuja!

Ruokailun jälkeen skumppapullo auki Aurajoen varressa ja pidettiin esittelykierros. Paljon oli porukassa toisilleen ventovieraita, joten morsian esitteli jokaisen kunniajäsenen tietysti lyhyesti ja ytimekkäästi, kuten tapoihin kuuluu! ;)

Tämän rennon hetkisen jälkeen seurasikin koko päivän niin sanotusti hikea aiheuttavin ja raskain osuus, nimittäin tämä! Yritä sitten muodostaa sanoja, kun heittävät pöytään tuommoisia eriskummallisia kirjaimia... No eihän se vastauskaan sitten loppujen lopuksi eden ollut 100% suomen kieltä.. HUOH :D

Aikani pähkäiltyäni kuitenkin löysin loogisen vastauksen kuitenkin pienellä haparoinnilla, sillä eihän minulla ollut ihan selkeää visiota miten kyseinen sana kirjoitetaan :D MUTTA seuraava määränpää kuitenkin selvisi. Ja ei muuta kuin heittämään kaivaan aviotoiveita. 

Toiveet lähteessä ja seuraava vihje kädessä matka jatkui!

Vihjeiden saattelemana sekä jätkinhimoisena joukkona suunnistimme kohti Kauppatoria. Vuorossa oli hankkia pitkän avioliiton salaisuuksia. Tässä koonti niistä. P.S. eräs ihana mies pääsi kunnolla vauhtiin... Muistakaahan, että ei sitten oteta sulhoksi tai ainakaan aviomieheksi moottorinnussijoita ;)

Kyllä torilla tapahtui kyseisenä lauantaina, kun saimme poliisit soittaa erään miehen avuksi. Hän sitten kuitenkin päätti Kauppatorilla kieriskelyn sijaan lähteä polkemaan pyörällään bussien sekaan... No seuraavassa risteyksessä sitten istuskentelikin "liikenteenohjaajana" pyörätuolissa oleva setä kipsi jalassa, ehkä sievoisissa tunnelmissa... :D Tästä yhteenotosta saattaa kenties löytyä jopa videota Youtuben puolelta, kun erään nuoret miehenalut kuvasivat tämän... 

Seuraavaksi oli vuorossa hyppiä narua lapsuuden lorujen parissa ja no niinhän siinä sitten kävi, että sulho ainakin nimen perusteella menee vaihtoon, kuten kaikki muutkin suunnitelmat.. :D Lapsiakin on odotettavissa kahdeksan kappaletta..

Näiden kultaisten muistojen perusteella suuntasimmekin Paavo Nurmi -stadionille, missä on kyseinen kulta tullut voitettua! No minullehan kaikki sanoivat, että se on sitten 150m juoksu, kun on semmoinen mestaruun tullut voitettua. Meikäläinen sitten potkin kengät jalasta ja sukkahousut jalasta keskellä kirkasta päivää. Ja lähden juoksemaan ihana kaulin kädessä kyseistä matkaa. Maaliin asti viiletin menemään, kunnes minulle kerrotaan sen olevan pelkkä vitsi.. No minä luonnollisesti kuuliaisesti tottelin!

Seuraavaksi olikin vuorossa sokkoleikki, missä polttariporukan jäsenet olivat tuoneet mukanaan jonkun esineen, joka yhdisti meidät toisiimme.

Luonnollisesti tämän jälkeen oli tietysti olennaista arvata, kehen nämä asiat liittyivät ja miten.. Kyllä eräiden esineiden kohdalla tuli pohdittua hetki, jos toinenkin. Erityisesti, kun aluksi käskettiin ainoastaan yhdistämään oikeaan ihmiseen. Tämän jälkeen vasta miksi juuri kyseiseen ihmiseen. Sieltä löytyi muun muassa kondomeita (opinnäytetyö), leikekirja (ahh ihanat teinivuodet), hoitotakki, viinipullo (iha dokattavaa punkkuu), ananas jne. 

Pikkuhiljaa suuntasimme kohti illan tukikohtaa jälleen kerran suunnistuksen periaattella. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuvien perusteella vaan äänitallenteen ;)

Sitten olikin aika suorittaa kätevä vaimo -tutkinnon sekä teoria että käytänön osuus. 

On se tarkkaa puuhaa ystäväiseni! 

Morsiussaunassa teimmekin sitten yhden sun toisen "taian" ja meikäläinen sitten puhdistui täysin sekä muutuin totaalisen hedelmälliseksi ;) Ei siis muuta kuin saamaan ne ihanat kahdeksan lasta. :D Saunasta ulostautui hyväntuulinen morsian, joten tämän lempeyden tulisi kuulemma jatkua myös vaimona. 

Iltamme suuntasi kohti yökerhoa, jossa sitten vauhdikkaimmat reivasivat pilkkuun asti! :) 

KIITOS MILJOONASTI MAHTAVASTA PÄIVÄSTÄ VIELÄ KERRAN!!! <3 päivä oli kaikkea mitä olin toivonut ja vielä enemmän. Ei typerää nolaamista, vaan yhdessä tekemistä ja olemista. PUSS rakkaat ekoshitit<3 (näinkin ihanasti meistä kaupungilla keskustelivat)

P.S. Kuvien käyttö kielletty

Pukuloistoa

Oi tuo ihanainen perjantai! Sain vetää pukuni päälleni noin 9kk tauon jälkeen. Oli kyllä mekko juuri sellainen kuin muistinkin. Onnekseni en ole missään vaiheessa epäillyt valintaani, vaikka kauniisiin ja upeisiin mekkoihin tuleekin törmättyä tuon tuosta. Piiitkästä aikaa sain ihan tarkkoja muistikuvia verkkokalvoilleni mekosta, eikä tarvitse taas hetkeen palata noihin tärähtäneisiin puhelimella otettuihin kuviin. 

Hauskaa kyllä, kehoitin mukaan tulevaa kaasoani ottamaan kameran mukaan, jotta saan sitten yön pimeinä tunteina pällistellä tarkkoja kuvia. Aamulla sitten vielä muistutteli, että ota kamera mukaan! :) Noooooo, kuinkas sitten kävikään..? Kamera luonnollisesti jäi kotiin. :D Hetkellisen pettymyksen jälkeen oli suu taas hymyssä ja vannotin kaason ottamaan tarkkoja kuvia sitten puhelimella. :D Bridezilla kohtaus lähestyi. No ei olisi tarvinnut huolestua, sillä nyt on sitten laadukkaita kuvia ja PALJON! 

Sopi muuten Etsystä tilaamani vyö täydellisesti mekkooni! Jippii, taas yksi huoli vähemmän. :)

Sitten toiseen perjantain ilouutiseen, joka on ehkä vielä minun omaa sovitustani suurempi. Nimittäin nyt löytyi toisellekkin kaasolle mekko, JEEEE! Tätä päivää on suoraan sanottuna odotettu. ;D Saimme kuitenkin tilanteeseen sopien muutamat rytmihäiriöt kokea, kun kaupan ainut oikeankokoinen mekko olikin rikki. Siinä sitten selviteltiin, että löytyisikö kyseisetä mekkoa, jostain muusta Suomen liikkeestä. Jouduimme lähtemään liikkeestä epätietoisina, mutta kerrankin onni oli meidän puolellamme ja kaasolle tuli soitto, että mekko on tilattu hänelle ja lähetetään matkaan! WUHUU! :) Minulla on kaksi upeaa kaasoa rinnallani, jotka myös näyttävät upeilta mekoissaan! :) pus <3

Ja taas mennään..

Nyt on hieman hääbisnekset edenneet täällä osoitteessa, vihdoin! :D Toviksi jo ehdinkin säikähtää, että eikö enää hommat luista ja asiat etene..

Vapun tienoilla sitten aloin vainoamaan niin juhlapaikkaa, morsiusmekkoliikettä sekä seurakuntaakin. Ja jippii kaikista on viimeistään eilen saanut iloisia uutisia!

Seurakunnalta lähdin kyselemään, milloin mahtaa tulla selvyyteen kuka onnekas meidät vihkii. Samalla saimme tiedon myös kanttorista, joten ei muuta kuin vainoamaan meikäläisen toiveiden kanssa! Marsseissa olen nimittäin melkoisen jääräpää, nirso ja yksitoikkoinen. :D

Haluan ehdottomasti Johann Pachelbel - Canon in D. Mikään muu ei nappaa ei tärppää samalla tavalla. Tässä herkistyn joka himskutin kerta, kun päräytän soimaan.

Onko sillä väliä, että sama marssi soi sekä sisääntulossa että ulosmentäessä? 

Haluan, että sisääntullessa marssi alkaa alusta, jossa onkin rauhallisempi rytmi. Sitten ulosmentäessä saisi kanttori aloittaa kesken kappaleen kohdasta joka on hitusen menevämpi. :)

Häämekkoani pääsen taas sovittelemaan ja ihailemaan puolen reippaan puolen vuoden taon jälkeen tulevana perjantaina! IIKS! Ei muuta kuin kaikki helyt ja kengät mukaan ja pällistelemään itteäni peilistä! Ja mikä parasta, myös ihana mekkoa ei-nähnyt kaasoni pääsee mukaani! :)

Sitä kyllä joka himskutin päivä kuolaa kuvia puhelimen näytöltä, että koska koska.... Nyt sitten tällä visiitillä vähän parempi laatuisia kuviakin, kiitos! ;D

Vielä kolmannen asian tarkistin juhlapaikalta ja saamme toivomamme kukat heidän puolestaan ruokapöytiin (kuuluvat sopimukseen!) JEEE! Minulle on alusti asti ollut selvää, että morsiusharsoa sen pitää olla ja nyt sitten sain selvyyden ettei meidän tarvitse löystää lompuukin nyörejä pöytäkukkien vuoksi.

Tässä teille meikäläisen inspiraatiokuva pöytäkoristeluihin!

Kivikkoinen tie timmiksi mimmiksi

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni (öhöm olenkin kovin aikuinen nyt...) olin kova liikkumaan ja ei koskaan tarvinnut miettiä mitä suuhunsa pistää. No tämähän on sitten kostautunut muutaman viime vuoden aikana ja ruumiinkuva tämän myötä muuttunut. On muuten järkyttävää tuijotella peilikuvaa, kun on takaraivoon on kirkaasti piirtynyt kuva siitä timmistä flikasta!

Yksi asia on selvä, että hääpäivänä haluan näyttää hyvältä sekä viihtyä kropassani. Onnekseni liikunta on alkanut maistua jälleen ja aloitinkin vuoden vaihteessa ringeten pelaamisen uudestaan. Tässä yksi syy, miksi meikäläisellä oli pitkä hiljainen tauko blogin parissa.

Pitkin syksyä kävin salilla treenaamassa ja se saikin käynnistettyä uuden palon liikkumiseen. Olen näemmä hieman tuuliviiri sekä erittäin kykenevä täyttämään kalenterini, sillä nyt on vuorostaan ollut aika jättää salilla treenaaminen ringeten, partion ja koulun aiheuttaminen kiireiden vuoksi.

Naisten joukkueessa tuli alkuvuosi enemmän tai vähemmän "höntsäiltyä" ja uusi into pelaamiseen tuli bongattua ihmeen nopeasti. Nyt sitten olisi jo tavoitteena ja toiveena päästä pelaamaan ensi kaudella hieman ylempään sarjaan, jossa sitten ihan tosissaan jo kilpaillaa, HUI! Ehkä tästä "mammaraisesta" löytyy vielä potkua ;)

Ah, pitkän turnauspäivän jälkeen herkuttelua kera parhaiden pimujen!

Nyt voin kyllä ylpeänä sanoa, että myös lenkkeily on maistunut! Täytynee pitää vaan tavoitteet kirkkaina edessä. Onneksi häämekko ja -matka toimivat meikäläisellä loistavina motivaatiopotkureina. :) Vielä kun saisi nuo lliian tutuiksi sokerihammasta kolottavat ja sipsejä janoavat ajatukset hallittua, niin tämä olisi bueno! Kyllä tässä vielä ehtii ja mitään ehdotonta kieltäytymistä en halua, kohtuus sentään kaikessa! ;)

Ja nyt on aika huutaa BINGO!

Täällä huutelee ihminen, joka ei pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Mistä lienee tämmöinenkin luonteenpiirre tullut, sillä eihän minun suvussani ole yksinkertaisesti KETÄÄN, joka siinä roolissa viihtyisi.

Meidän häissämme ei siis tästä syystä esiinny yhtäkään ohjelmanumeroa, mikä vaatisi osallistumista tai olisi nolaavaa!

Kun häitä aloimme/aloin (:D) suunnittelemaan, niin alkoi myös samalla pohdinta, että mitäs ohjelmaa sitä sitten häihin järjestäisi. Selvää oli, että tähän ei ole paljoa laittaa rahaa. Sulhokin musiikkimiehenä ja bändissä soittavana totesi samantien, että ainakaan näissä kekkereissä ei live-esiintyjiä näy. Tätä toivetta on kunnioitettu! :D

Sitten taas takaisin itse asiaan... miten voikin lähteä juttu aina ihan hakoteille :D

Jo lyhyen tsekkauksen jälkeen löytyi tämänhetkinen hitti, nimittäin hääbingo! Tiesin välittömästi, että tämä "ohjelma numero" tulee myös meidän häissä esiintymään huolimatta sen suosiosta. Nyt onkin sitten bongailtu muiden bingoista ja keksitty lausahduksia bingopohjiin ja kyllähän niitä sitten abouttiarallaa 70 kappaletta saatiinkin koottua kasaan.

Aluksi nakitin bingojen tekemisen toiselle kaasolleni ja yhdessä suunnittelimmekin pohjan ulkoasun. En tiedä, mistä ihmeestä löysin aikaa, mutta aloinkin väsäilemään pohjia omatoimisesti pikkuhiljaa. :D Tällä hetkellä valmiita onkin noin 20 kpl. Päätimme, että korkeintaan kaksi juhlavierasta voi saada saman bingopohjan. Tällöin on riittävästi mielestämme riittävästi vaihtelua. :) Vielä olisi siis muutama pohja tekemättä... 

Meidät bingot on tehty Scribus -ohjelmalla, joka on ilmainen ja pienen harjoituksen jälkeen myös todella helppokäyttöinen! Suosittelen lämpimästi. :) Tuossa alla onkin sitten kuva meidän bingopohjasta.

Mitäs mieltä olette? 

Valitettavasti tämä kuva on otettu pdf-tiedostosta, jossa näyttävät osa kirjaimista liian paksuilta, mutta tulostuksessa muuttuvat kuitenkin normaaleiksi. Vielä ei ole saatu aikaseksi tulostettua mallikappaletta.

Valitsimme kaksi eri fonttia, mitä on käytetty ja tullaan käyttämään kaikissa meidän paperituotteissa. Toista niistä on visuaalisuusen mielyttävyyden vuoksi hieman muokkailtu eri versioksi bingoihin, jotta saa hieman erilaista ulottuvuutta ja tekee mielestäni pohjista eläväisempiä. me like!

muista meidän häidemme ohjelmista lisää myöhemmin, kunhan ideat selkiytyvät! :)

helyt hääpäivänä

Kuten olen jo varmaan jokaisessa koruihin liittyvässä postauksessa tuonut esille, en ole koruihminen. En siis kilju tai mökötä jouluaattona, kun sulho ei ostanutkaan minulle sitä kaulakorua tai korviksia. :D Harrastukseni ja ammattinikin estävät korujen käytös, joten en edes muista kaivaa niitä esille. :D Kaiken lisäksi näytän mielestäni aivan hölmöltä korujen kera. Luultavasti tottumuskysymys... 

Hääpäivänä kuitenkin pitää hieman olla edukseen ja näyttää normaalia ihmisemmältä. :D Minä siis aion hääpäivänä laittaa koruja! Vielä on hieman epäselvää mitä, mutta kaikki päätökset aikanaan... (viimeisellä viikolla)

Hiuksiin minulle tulee koru ja se on ehdoton kyllä! Hiuskoruni bongasin Facebookin eräältä hääkirppikseltä ja olen todella rakastunut siihen. Tämän hetkisistä kampausidiksistä ja lemppareista oma postaus myöhemmin. 

Morsiuspukuuni on vyö hommattu Etsyn kautta ja siitä onkin postaus täällä blogissa jo kuvien kera.
tästä kliikkaamalla, pääset lukemaan sille omistetun tekstin. :)

Vyö tullaan ompelemaan mekkoon kiinni, jotta selän puolella ei ole mitään rusetteja tai naruja. 

Alla muutama kuva kyseisestä yksilöstä. 

Kaulakorukin minulta löytyy ja olenkin saanut sen rippilahjaksi. Se on samalla perintölahja, joten eiköhän se ehdottomasti täytä jotain vanhaa ja värinsä vuoksi myös jotain sinistä. Vanha koru kun kyseessä, niin se on luonnollisesti keltakultaa. Minä kuitenkin olen henkeen ja vereen valkokullan ystävä, joten luultavasti vien sen rodinoitavaksi ennen elokuuta. :)

Korvissa on kyllä reiät ja ehkä niistä edelleen saisi korun läpi, jos hieman voimaa käyttää.. Luulen kuitenkin, että lookista tulee yliampuva/ei minulta näyttävä, jos tähän comboon vielä lisäisin korvikset.

Tällaista settiä meikäläisellä siis.. Saa nähdä sopivatko laisinkaan yhteen keskenään vai meneekö suunnitelmat uusiksi.

Sopivasti bling bling

Kiertelin kesän ja syksyn mittaan yhdessä jos toisessa liikkeessä katsastamassa sormuksia. Olin jo melko varma, että sormukseni tullaan teettämään. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin hyvällä tuurilla löysin rinkulani alennuksesta!

Rinkula haettu kotiin, mutta on  kaiverrusta vaille ready! Myös sulhon sormus löytyi samana päivänä ja odottaa h-hetkeä hyvässä tallessa. Ei sentään työkaluboksissa , kuten meikäläisen kihlasormus odotteli kosintaa. :D

Halusin ehdottomasti yksinkertaisen sormuksen, joka sopii kihlaan. Kiviä siitäkin löytyy, mutta ei mitään pröystäilevää. Meikäläinen on semmoinen tohelo, että olisi isot kivet tipotiessään ensimmäisen viikon avioliittoviikon jälkeen. :D Ja en todellakaan tiedä timanteista mitään, joten en tiedä minkä kokoisia jne ovat :D kuhan silmää miellyttää. :)

Tässä kuvia meidän rinkuloista:

Kylläpäs tästä huomaa, miten kihla on kellastunut... Kaipaa sekin pientä kiillostusta ja fiksausta ennen elokuuta. 

Voi kumpa saisikin laittaa jo tuon vihkin händyyn! Ei ole kerta tai kaksi, kun se on kaivettu säilöstä ja soviteltu sormeen. No enää hieman rielu 4kk! Onneksi ei ole mekko kotona odottamassa, siitä ei olisi enää mitään jäljellä, kun sovittelisin päivittäin. :D