Vapun tienoilla sitten aloin vainoamaan niin juhlapaikkaa, morsiusmekkoliikettä sekä seurakuntaakin. Ja jippii kaikista on viimeistään eilen saanut iloisia uutisia!
Seurakunnalta lähdin kyselemään, milloin mahtaa tulla selvyyteen kuka onnekas meidät vihkii. Samalla saimme tiedon myös kanttorista, joten ei muuta kuin vainoamaan meikäläisen toiveiden kanssa! Marsseissa olen nimittäin melkoisen jääräpää, nirso ja yksitoikkoinen. :D
Haluan ehdottomasti Johann Pachelbel - Canon in D. Mikään muu ei nappaa ei tärppää samalla tavalla. Tässä herkistyn joka himskutin kerta, kun päräytän soimaan.
Onko sillä väliä, että sama marssi soi sekä sisääntulossa että ulosmentäessä?
Haluan, että sisääntullessa marssi alkaa alusta, jossa onkin rauhallisempi rytmi. Sitten ulosmentäessä saisi kanttori aloittaa kesken kappaleen kohdasta joka on hitusen menevämpi. :)
Häämekkoani pääsen taas sovittelemaan ja ihailemaan puolen reippaan puolen vuoden taon jälkeen tulevana perjantaina! IIKS! Ei muuta kuin kaikki helyt ja kengät mukaan ja pällistelemään itteäni peilistä! Ja mikä parasta, myös ihana mekkoa ei-nähnyt kaasoni pääsee mukaani! :)
Sitä kyllä joka himskutin päivä kuolaa kuvia puhelimen näytöltä, että koska koska.... Nyt sitten tällä visiitillä vähän parempi laatuisia kuviakin, kiitos! ;D
Vielä kolmannen asian tarkistin juhlapaikalta ja saamme toivomamme kukat heidän puolestaan ruokapöytiin (kuuluvat sopimukseen!) JEEE! Minulle on alusti asti ollut selvää, että morsiusharsoa sen pitää olla ja nyt sitten sain selvyyden ettei meidän tarvitse löystää lompuukin nyörejä pöytäkukkien vuoksi.
Tässä teille meikäläisen inspiraatiokuva pöytäkoristeluihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Moikka,
ilahdun paljon kommenteista! Ne auttavat minua kehittämään blogiani sekä varmasti avartavat silmiäni, kiitos jo etukäteen. :)